Ruttu voi huonosti jo viime keväänä, mutta piristyi ihmeesti syksyllä metsästyskauden alussa. Se jaksoi etsiä ja ajaa jäniksiä melkein kuin nuorempana. Nyt reilun kuukauden aikana sen hengitys muuttui raskaaksi ja koko koira pöhöttyneeksi. Se alkoi olla ärtyisä Vimmalle ja Hipalle eikä metsä kiinnostanut. Maanantaina se puri Vimman verille kovan rähäkän aikana. Tuttu eläinlääkäri lopetti Rutun aiemmin sovitusti tiistaina 9.12. Se nukkui kauniisti emäntänsä syliin makupaloja pureskellen ja haudattiin metsästysmailleen Kuomion rannalle. Ikää sille karttui melkein 12½ vuotta.
Ruttu oli mahtava koti – ja metsästyskoira. Ajovoittajaankin se pääsi kolmesti. Se tunsi arvonsa eikä pienestä hätkähtänyt. Muut koirat se piti tassunsa alla, mutta ihmisille se oli rakastettava ja kiltti. Lapsetkin saivat pyörittää sitä mielensä mukaan ja siitä luopuminen tuntuu vaikealta. Onneksi se sai pitkän ja hyvän elämän.
